admin
12.5.2018
Ukko arvosti ahkeruutta ja teki työnsä esimerkillisesti. Hän ei rillutellut eikä käyttänyt päihteitä, paitsi kun sattui vahingossa nauttimaan ylikäynyttä kotikaljaa ja hiprakoissaan möyrimään nelinkontin pitkin komean kuusikon reunustamaa piskuista tonttiaan. Ihmisen epätäydellisyyteen tyytymisen sijaan hän kuitenkin kielsi erheensä – huolimatta siitä, että rehellisyys kuului hänen elämänsä kantaviin oppeihin siinä missä isänmaallisuus ja ahkeruuskin.
Luterilaisten oppien mukaan elämään kuuluu työn vastapainona lepo. Rentoutuakseen uurastuksen paineesta ukko hiihti kilpaa kuin Veikko Hakulinen: sivakoi metsätyönjohtajana päivät pääksytysten pitkin Suomen saloja ja eli monen nykyihmisenkin unelmaa, jossa työ ja harrastus ovat yhtä. Kilpahiihdossa hän niitti menestystä ja olisi saattanut jopa nousta maineeseen, jos ajat ja paikat olisivat kohdanneet toisin.
Koulutus on tie parempaan. Mahdollistamalla lasten koulunkäynnin voi vaikuttaa todennäköisyyteen, että heidän elämänsä on helpompaa kuin vanhempiensa. Geopolitiikan ja historian valossa ukko näki väestön koulutustason nousun vakuutena sille, että kallis kotimaa vaurastuu, saa pidettyä osaamisen rajojensa sisäpuolella ja tulee päivä päivältä varmemmin toimeen omillaan. Tältä kantilta katsoen on hyväksyttävää, että ukko piti toisia oppiarvoja ja ammatteja toisia arvokkaampina.
”Maailmassa on hyvä elää, kun elää ihmisiksi.”
Hyvästien hetkellä pihatien päässä, saunan kulmalla ukko tapasi tarttua lapsenlastaan olkapäistä ja syvälle silmiin katsoen lausua elämänohjeensa: Maailmassa on hyvä elää, kun elää ihmisiksi. Ukon tulevaisuuden toivoa valavat sanat ja kokemusta huokuva katse herättivät pelkoa ja saivat nyökkäämään vienosti. Tuo viisaus ohjasi ukon valintoja ja teki hänestä vankasti juurillaan seisovan ”periaatteen miehen”. Vaan eipä ukko arvannut, että hänen voimalliset sanansa askarruttavat jälkipolvien mieltä vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Ukon viisaus on hyvin suuri – siihen on latautunut koko minun arvomaailmani perusta.
Juurensa tulee jokaisen tietää. Ihminen voi elämässään opiskella ja ottaa opiksi, mutta mennyt roikkuu pallona jalassamme, toivomme sitä tai emme. Lapsuuden humiseva pihakoivu mummolan tuvan nurkalla ja kesän kuumuutta vihannoiva kauralaiho pihatien varrella ovat mielen turvapaikka, jonka siimeksessä elämän aakkoset on aikanaan opittu. Onnellisia olemme me, jotka olemme voineet säilyttää nuo syvät periaatteet sellaisinaan ja rakentaa niistä oman, elämämme mittaisen arvopohjan.
Omien arvojen pohtiminen on mielenkiintoista ja avartaa ymmärrystä. Arvot ovat hyvin syvällä ajattelussa ja tunnistamme niiden vaikutuksen usein vain pureutumalla kokemuksiimme ja tekemiimme valintoihin. Ihmisen tavoitteena pitäisi olla arvojensa mukainen elämä, sillä vain siten voimme nauttia täysin jokaisesta päivästä ja saavutuksistamme. Päämäärään on helppoa pyrkiä, jos tunnistamme, mitä arvojen vastaiset valinnat saavat aikaan.
Elämä on monissa tilanteissa konditionaalista: Olisimme tyytyväisiä, jos sitä tai jos tätä. Voimme huonosti, jos ei sitä eikä tätä. Turhaudumme, jos tätä ja tuota. Iloitsisimme, jos näitä ja noita. Voisimme hyvin, jos noin ja näin. Jossittelu on linkki arvoihimme ja vähenee jokaisen arvoperustaisen valinnan myötä.
Ihmisen arvot ovat perustavanlaatuinen ajattelun pohja. Ne ohjaavat meitä jopa tiedostamattamme ja saavat meidät tekemään niitä valintoja, joita teemme. Myös organisaation arvojen tulee istua syvässä. Ne eivät voi olla korulauseita eivätkä mitään päälle liimattua. Tästä syystä toimivin lähtökohta organisaation arvojen määrittelyssä on koko henkilöstön osallistaminen arvoprosessiin ja arvojen kaivaminen mustaksi valkoiselle yhdessä.
Yhdessä muodostettuun arvopohjaan on helppoa sitoutua. Jalkautustyötä tarvitaan vain murto-osa verrattuna (valitettavan yleiseen) tilanteeseen, jossa hallitus kirjaa arvot konsultin sparraamana ja yrittää muovata yksilön ajattelua briiffaten ja lataamalla arvo-ohjelman intraan kaikkien perehdyttäväksi. Ihannetilanteessa arvot asettuvat perehdytyksen myötä asumaan jokaiseen yksilöön ja muovaavat tästä organisaation arvoja elävän ja levittävän ”periaatteen ihmisen”.
Arvojen kirkastaminen on usein työlästä: niin yksilö kuin organisaatio joutuu kaivautumaan sisälle syvimpiin ajattelu- ja toimintamalleihin sekä sanoittamaan havaintonsa. Kuten tiedämme, omalle tekemiselle sokaistuu helposti ja tästä syystä on hyödyllistä tehdä arvotyöskentelyä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa.
Arvotyössä tarvitaan inspiroivia ja voimallisia auktoriteettaja, jotka ”ukon” tavoin kohtaavat yksilön ja puhuttelevat syvästi ja myönteisesti kannustaen. Ajattelun muokkaaminen haluttuun suuntaan ja muutoksen synnyttäminen vaatii oikeanlaista viestintää. Organisaation arvoviestinnälle on olennaista löytää oma aito ääni sekä oikeat sanat ja tavat puhutella.
Toisinaan oman suunnan valitseminen ja tuominen julki vaatii paljon rohkeutta ja herättää jopa vastustusta, mutta arvot ovat juuri sitä varten. Arvojen varassa pysymme tukevasti pystyssä joka tilanteessa!
Viulevan arvopohjan mukaan niin yksilön kuin organisaation tulee elää arvojensa mukaan. Viuleva auttaa sanoittamaan organisaationne arvot ja tunnistamaan aidon yksilöllisen äänenne niiden viestimiseen.