Juurensa tulee jokaisen tietää. Ihminen voi elämässään opiskella ja ottaa opiksi, mutta mennyt roikkuu pallona jalassamme, toivomme sitä tai emme. Lapsuuden humiseva pihakoivu mummolan tuvan nurkalla ja kesän kuumuutta vihannoiva kauralaiho pihatien varrella ovat mielen turvapaikka, jonka siimeksessä elämän aakkoset on aikanaan opittu. Onnellisia olemme me, jotka olemme voineet säilyttää nuo syvät periaatteet sellaisinaan ja rakentaa niistä oman, elämämme mittaisen arvopohjan.
Omien arvojen pohtiminen on mielenkiintoista ja avartaa ymmärrystä. Arvot ovat hyvin syvällä ajattelussa ja tunnistamme niiden vaikutuksen usein vain pureutumalla kokemuksiimme ja tekemiimme valintoihin. Ihmisen tavoitteena pitäisi olla arvojensa mukainen elämä, sillä vain siten voimme nauttia täysin jokaisesta päivästä ja saavutuksistamme. Päämäärään on helppoa pyrkiä, jos tunnistamme, mitä arvojen vastaiset valinnat saavat aikaan.
Elämä on monissa tilanteissa konditionaalista: Olisimme tyytyväisiä, jos sitä tai jos tätä. Voimme huonosti, jos ei sitä eikä tätä. Turhaudumme, jos tätä ja tuota. Iloitsisimme, jos näitä ja noita. Voisimme hyvin, jos noin ja näin. Jossittelu on linkki arvoihimme ja vähenee jokaisen arvoperustaisen valinnan myötä.