Strategisen markkinoinnin käytännön työkaluja ovat toimenpiteet, joilla yritys tunnistaa, määrittää ja ymmärtää potentiaalisten asiakkaiden ja sidosryhmien arvoja sekä käyttäytymistä, ja joilla se tuottaa, viestii ja toimittaa näitä vastaavia, mahdollisimman innovatiivisia ja kannattavia ratkaisuja.
Tulevaisuudesta tehdään arvioita tutkimalla markkinoita sekä arvioimalla heikkoja signaaleja nousevista asioista ja muutosten ensioireista, vääjäämättömiä globaaleja megatrendejä ja nähtävillä olevia trendejä. Havaintojen pohjalta ennakoidaan tulevaa ja innovoidaan aiempaa tuottoisampia ratkaisuja käyttäen kilpailukeinoina markkinoinnin klassisten 4P- ja 7P-mallien mukaisia työkaluja: tuotteen ominaisuuksia, hinnoittelua, jakelua ja markkinointiviestintää sekä ihmisiä, prosesseja ja fyysisiä elementtejä.
Prosessien näkökulmasta markkinointi on näin ollen edellä mainittujen toimenpiteiden johtamisprosessi, jonka tuloksena tunnistetaan sidosryhmien vaatimukset ja vastataan niihin kannattavasti.
Klassiset 4P ja 7P ovat edelleen työkalupakin perusta
McCarthyn 1960-luvulla lanseeraaman markkinoinnin 4P-mallin mukaan kulutustuotteen kilpailuetua voidaan synnyttää muokkaamalla markkinointimixiä. Siihen kuuluu neljä työkalua: tuote (Product, tavara/palvelu), hinta (Price), jakelu (Place) ja viestintä (Promotion).
Palveluiden markkinoinnin tarpeisiin malli vaati täydennystä, niinpä Booms ja Bitner lisäsivät siihen vuonna 1981 kolme kilpailuetutekijää: ihmiset (People & Participants eli henkilöstö ja asiakkaat), palveluprosessin (Process eli toimintatavat, prosessit ja palvelumenetelmät) ja fyysiset puitteet (Physical evidence eli palveluympäristö, myymäläjärjestelyt, nettisivut, prototyypit).